Menin tällä kertaa käymään Vapaaseurakunnassa. Tilanne oli sikäli ainutlaatuinen, että kyseessä on ainoa tunnustuskunta, johon olen koskaan kuulunut (Vapaakirkko). Minut kastettiin kyseisessä kirkossa helluntaina 2012. Sieltä sain tosi paljon tosi hyviä ystäviä. Edelleen tunnen monta tuossa kirkossa, vaikka en enää siihen muodollisesti kuulukaan. Teologiset ajatukseni lähentelevät aika lailla Vapaakirkkoa, vaikka pyrinkin siihen, että omaksun Raamatun opetuksia ja malleja, en niinkään jonkun kirkkokunnan. Koska Vapaakirkon elämä on minulle niin tuttua, ehkä en sen takia osannut panna merkille samoja asioita kuin ulkopuolisempi.
Saavuin autolla kirkolle ja kävelin sisään. Kyseessä oli kohtalaisen kokoinen rakennus, mielestäni se vetää vertoja pienille evankelis-luterilaisille kirkoille. Jätin päällysvaatteitani naulakkoihin ja suuntasin sisälle kirkkosaliin. Istahdin pitkälle penkille salin oikealle puolelle.
Oli joulun aika, ja Vapaakirkossakin se lienee jonkinasteinen juhla, vaikka siellä ei niin tarkasti mielestäni kirkkovuotta seurata kuin ev. lut. kirkossa. Päätyosassa oli suuri koristeltu joulukuusi ja ilmeisesti jonkinlainen seimiasetelma.
Tilaisuudessa soittimena toimi flyygeli. Pastori ja toinen mies lauloivat edessä ja sanat tulivat seinälle. Ainakin osa lauluista oli tuttuja joululauluja. Lauloin itsekin mukana.
Muistaakseni joidenkin laulujen välissä tuli rukousosio, jossa edessä rukoiltiin vähän aikaa vuorotellen niin, että ihmiset sen kuulivat. Eräässä vaiheessa pastori myös kyseli edessä olevilta ihmisiltä uskosta. Sain kuulla lyhyitä "todistuspuheenvuoroja" tai kertomuksia uskosta elämässä. Ne olivat tällä kertaa enemmän haastattelumuotoisia.
Aikanaan tultiin "uhraamisen" kohdalle. Yleensä, kuten tälläkin kertaa, tietyn laulun aikana kierretään penkkiriveillä haavien kanssa keräten rahaa. Itse en tällä kertaa antanut. Jotenkin minusta on vähän kiusallinen tilanne kieltäytyä antamasta tilaisuuksissa, enkä oikein tiedä, miten voisin sopivasti ilmaista sen, etten anna.
Yleensä hyvin pian uhrin jälkeen tulee puheosio, jota voidaan nimittää saarnaksi tai opetukseksi. Tällä kertaa pastori puhui edessä ainakin ilosta. Puheen aikana hän myös luki Raamatun kohtia. Lopuksi hän rukoili edessä.
Seurasi loppulaulu ja ilmoitettiin, että eteen saa mennä rukoiltavaksi. Salin etuosassa on kaiteet, joiden ääreen on mahdollista polvistua. Näitä sanotaan tietääkseni alttariksi. Myös alakerrassa olevista kahveista ilmoitettiin. Itsekin menin käymään kahvilla ja nauttimassa muun muassa kakkua. Alasali oli suuri ja siellä oli "tiski", jolla tarjonta oli. Seinillä oli ainakin kolme teosta, joissa oli nähtävästi kuvattu Jeesus.
Olen tullut ajatelleeksi, että tietty luterilaisuudelle ominainen kaavamaisuus näkyy osittain myös Vapaakirkossa. Yleensä sielläkin edetään tietyssä järjestyksessä (lauluja, rukousta, jotain erikoista, uhri, puhe, loppulaulu), jossa on jotain samankaltaisia piirteitä kuin luterilaisuudessa. Tosin Vapaakirkossa kaava ei ole niin tiukka eikä sitä välttämättä edes kirjoitettuna ole.
Lähdin melko pian kirkkokahvien jälkeen. En jutellut tällä kerralla paljoa kenenkään kanssa. Tilaisuus jäi jostain syystä muistiini hieman totuttua tylsempänä. Kaikesta huolimatta: vaikka en enää ole tämän yhteisön jäsen paperilla, uskon silti kuuluvani samaan seurakuntaan sen jäsenten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti