torstai 18. helmikuuta 2016

Ekskursio Raamattu puhuu -seurakuntaan



Oli sunnuntaiaamupäivä, ja onnistuin kuin onnistuinkin pääsemään sängystä ylös ehtiäkseni ajoissa kello yhdentoista tilaisuuteen. Kohteenani oli tällä kertaa Raamattu puhuu -seurakunta.

Käsittääkseni Raamattu puhuu -seurakuntia on maassamme useammillakin paikkakunnilla, esimerkiksi entisessä kotikaupungissani oli samanniminen yhteisö, jossa kerran kävin vierailulla. Tuosta käynnistä en enää paljoakaan muista, mutta kyseessä oli kuitenkin pienehkö ihmisjoukko ja kieliäkin tilaisuudessa taisi olla useampi. Monikielisyys oli totta myös tämänkertaisessa kohteessani, mutta väkimäärältään se oli mielestäni selkeästi suurempi.


Yhteisön nettisivuilla kerrotaan ytimekkäästi uskon pääkohdista. Mielenkiintoisia tuosta listasta esiin nousevia uskonkappaleita ovat esimerkiksi ihmisen syntisyyden ja kyvyttömyyden pelastaa itsensä painottaminen, oppi, että Jumalan lapsi ei voi menettää lapsen asemaansa (lienee eräs muoto ns. "kerran pelastettu, aina pelastettu" -opista), Raamatun ainutlaatuisuus ja sen asema Jumalan inspiroimana kirjana, baptistinen kasteoppi (eli kasteella käydään vasta uskoontulemisen jälkeen) ja uskovien tempaaminen taivaaseen ennen lopunaikoina tapahtuvaksi profetoitua ahdistuksen aikaa, jolloin Jumala vuodattaa vihansa maan päälle. Monessa kohdassa yhteisö nähdäkseni uskoo kristittyjen valtavirran mukaisesti, esimerkiksi kolminaisuuden, Kristuksen persoonan ja sijaiskuoleman ja viimeisen tuomion suhteen. Kyseessä oli siis kiintoisa oppikokonaisuus, joka kaiketi voidaan sijoittaa luontevimmin niin sanotun vapaakristillisyyden piiriin.

Saavuttuani oikealle seudulle etsiskelin ovea ja pian sen löysinkin. Nousin portaita ylös ja saavuin kohtuullisen suureen tilaan, jonka toisella puolella oli ruokapöytiä ja toisella puolella kirkkosalin tapainen alue. Menin istumaan reunaan ja silmäilin ympäristöä. Kulmassa oli lava, jota kohti tuolit oli aseteltu. Tilassa kuului jousisoitinten virityksen ääni, paikalla oli myös kitaroita, piano ja rummut. Parilla seinällä oli verhoja ja eräällä risti, jota en heti huomannutkaan. Silmiini sattui myös eräs modernin näköinen taulu.

Kuulin useampia kieliä jo nyt ja takana havaitsin kuulokkeita. Ehkäpä täällä olisi simultaanitulkkaus? Minua tultiin kättelemään ja toivottamaan tervetulleeksi ja sain kuulla myös ilmaisesta kahvista uusille. Se kuulosti oikein hyvältä!

Tilaisuus alkoi hieman myöhässä alkupuheella. Puhe oli suomeksi ja se tulkattiin englanniksi lyhyissä jaksoissa, joten ilmeisesti simultaanitulkkausta ei kuitenkaan käytettäisi.

Musiikkijakson ajaksi noustiin seisomaan, salin täytti laulu, soitto ja myös käsien taputus. Ensimmäinen kappale oli hyvin svengaava, amerikkalaisen baptistimusiikin mieleen tuova, ja toinen kappale oli kolmijakoinen ja rauhallisempi. Kaikki laulut taisivat olla minulle uusia. Laulujen välissä oli rukousta ja toistemme kättelyä.

Seuraavaksi sanottiin tervetuliaissanat. Ihmiset kättelivät toisiaan vielä uudelleenkin, jopa halasivat, olihan ystävänpäivä. Uusia pyydettiin viittaamaan ja kun nostin käteni, ihmiset taputtivat. Jotain tämän tapaista muistan siitä toisestakin Raamattu puhuu -seurakunnasta. Mutta mielenkiintoista oli, että täällä uusille annettiin pienet lahjat, jotka sisälsivät kahvilipukkeen, tietoa yhteisöstä sekä pienen hengellinen kirjasen.

Joidenkin paikallaolijoiden nimiä mainittiin ja seurasi jälleen taputuksia. Esipuheen tuli pitämään eräs yhteisön vanhimmista, joka rukoili lyhyesti ensin pyytäen siunausta todistukselleen. Mies puhui konferenssista, joka oli ilmeisesti liittynyt kristillisten terapeuttien järjestöihin. Puheensa lopuksi hän jälleen rukoili.

Seuraavassa välipuheenvuorossa puhuja vitsaili erään alkoholistin kerran ihmetelleen, kun ilmeisesti tätä oltiin seurakunnan taholta kohdeltu ihan kuin "tavallista" ihmistä. Puhuja tokaisi, että täällä se on tavallista, koska puolet heistä olivat alkoholisteja, tai olivat olleet, kuten hän kiirehti lisäämään. Taas taputettiin. Muutenkin tilaisuudessa oli iloinen tunnelma, eräs toistunut vitsailun aihe oli se, kun suomenkielinen puhuja tuli sanoneeksi pitkän lauseen, joka tulkin oli jo vaikeaa kääntää. Nauru raikui salissa useammankin kerran.

Tilaisuudessa esiintyi myös kuoro, jonka kappaletta pianolla säestettiin. Jälkeenpäin kerrottiin, että kuoro pyrki tuomaan laulujen kautta elämää ja kiersi esiintymässä: se oli sinä päivänäkin menossa erääseen paikkaan "keikalle".

Varsinaisen pidemmän opetuspuheen tuli pitämään pastori, joka oli tällä hetkellä johtavana pastorina erään toisen sairastaessa. Sairaan pastorin puolesta rukoiltiinkin.

Tämä puhetta pitävä pastori oli kertomansa mukaan saarnannut kolmena sunnuntaina peräkkäin ja nyt olisikin viimein hyvä saada saarnata Jeesuksesta, aiemmat saarnat olivat kaiketi käsitelleet muita aiheita. Puheessa otettiin esille Luukas 12, kohta, jossa Jeesus varoittaa fariseusten hapatuksesta, tekopyhyydestä. Puhe oli näin teologin näkökulmasta mukavan eksegeettisesti ja historiallisesti painottunut, siinä kerrottiin muun muassa Jeesuksen ajan juutalaisista puolueista ja Raamatussa esiintyvistä Herodes-nimisistä henkilöistä. Puhuja pohdiskeli myös Jeesuksen syntymän ajoitusta. Koska se Herodes, jonka kerrotaan olleen kuninkaana Jeesuksen aikaan, todennäköisesti kuoli vuonna 4 eaa., on Kristuksen syntymän otaksuttu tapahtuneen todellisuudessa ennen ajanlaskumme alkua. Mies kuitenkin nosti esiin tutkimuksen, jossa epäiltiin, olisiko Herodes kuollut sittenkin vasta 1 eaa. Historia selkeästi kiinnosti puhujaa. Pastorin mukaan tieteen kautta usein tuli tietoa, joka vahvisti Raamattua.

Puheen teemana oli siis moraalittomuuteen liittyvä pöyhkeys. Mies korosti, että meidän ei pitänyt elää sen paremmin lakihenkisyydessä kuin laittomuudessakaan, mikä luultavasti tarkoitti sitä, että kristityn ei tule ikään kuin suorittaa ja yrittää parannella itseään päästäkseen parempaan asemaan Jumalan edessä, mutta toisaalta kristityn ei myöskään kuulu olla täysi huithapeli, joka ei piittaa oikeanlaisesta elämäntavasta.

Pastori sivusi myös mielenkiintoista, yhteiskunnassa joidenkin yhteisöjen kohdalla puhututtanutta synnissä elävien seurakuntalaisten karttamisen teemaa. Muistaakseni puhujan mukaan tuli ensisijaisesti katsoa sitä, mikä on synnintekijän asenne: Jos väärät teot johtuvat heikkoudesta, ei tällaista henkilöä tule karttaa, sillä tällöin ihminen nimenomaan tarvitsee seurakunnan tuen. Jos taas synnin tekeminen johtuu pöyhkeydestä ja jos tämä on selkeästi seurakunnalle vahingollista, voi olla paikallaan ottaa etäisyyttä tällaiseen henkilöön.

Puheen ja rukouksen jälkeen laulettiin seisten, tällä kertaa tuttu laulu. Tällä kertaa oli edestä kerrotun mukaan ollut ilmeisesti tavallista tuhdimpi kokous. Lopussa kuultiin ilmoitusasioita, näiden joukossa maininta sinä päivänä olevasta Palvova rukous -illasta, koko kevään kattavan evankeliointiohjelman ilmestymisestä, naisten identiteetti-aiheisesta raamattutunnista ja pastorin eläkkeelle jäämisestä ja tämän myötä tapahtuvasta uuden pastorin valintaprosessista, johon palaute ihmisiltä oli tervetullutta sen suhteen, millaisia ominaisuuksia pastorilta haluttaisiin.

Tilaisuuden jälkeen oli lähetyslounas ja meninkin aluksi jonottamaan sitä kunnes minulle kerrottiin, että kahvi, jonka olin ensikertalaisena oikeutettu saamaan ilmaiseksi, olisi toisessa huoneessa. Kävin hakemassa sen, palasin ruokapöytätilaan ja istahdin alas juttelemaan erään jonossa kohtaamani henkilön kanssa ja myöhemmin itse pastorikin istui pöytään. Elämänjakamisen ohella sain tietoa muun muassa siitä, että yhteisöllä oli myös nuortentoimintaa.

Oma kokemukseni tästä tilaisuudesta oli aika positiivinen: minut otettiin hyvin vastaan ja kokouksessa oli lukuisia hilpeitä ja piristäviä yksityiskohtia. Jossain määrin tilaisuus tuo mieleen ajat, jolloin pyörin enemmänkin vapaiden suuntien parissa, nyttemminhän olen aika paljon käynyt erilaisissa luterilaisissa tilaisuuksissa.

Asteltuani ulos nousin junaan. Minulla oli jälleen "tuplapäivä" eli vuorossa olisi vielä toinenkin tilaisuus saman vuorokauden aikana, sekin vapaakristillisyyden piiriin sijoittuva.




1 kommentti: